Herra Hurmuri

Kuvia

Kiltti poika

Vulfista on viimeisen tekstin jälkeen muovautunut oikein hyväkäytöksinen ja erittäin ihana nuori mies! Ja kaiken takana on vesisuihkupullo. Ilmeisesti Vulf oli tottunut kovempiin otteisiin ja meidän huomiotta jättämis- taktiikkamme ei purrut häneen ollenkaan. Suihkupullon avulla Vulf on oppinut ymmärtämään mitä saa tehdä ja mitä ei - ja myös käyttäytyy siten. Aikasemmin haukkui naapureille ja ohikulkijoille pihalla, nykyään on pihalla hiljaa ja jos näkee jotain oikein mielenkiintoista ja tekisi mieli haukkua, juoksee sisälle saamaan makupalan. Siis käyttäytyy erittäin mallikkaasti! Kotona on myös rauhoittunut totaalisesti eikä hypi enää juuri ollenkaan ketään päin!

Lenkillä tilanne sen sijaa ei ole kauheasti muuttunut. Hieman tosin. Minun kanssa lenkillä hän ei vedä ollenkaan ensimmäisten muutaman sadan metrin jälkeen - muiden kanssa kuulemma kyllä (mutta luulen vian olevan hihnan toisessa päässä :P ). Muutenkin on rauhoittunut lenkillä ihan hirveästi. Ei ole enää säntäilemässä joka suuntaan ja jokaisen liikkuvan elukan perään, vaan kävelee/juoksee tosi nätisti vieressä. Jopa niin nätisti että ollaan uskallettu käydä lenkillä rullaluistimillakin. Juosta tämä herra nimittäin jaksaa - ja siitä tykkää!
Koirien kanssa ei edelleenkään tulosta, mutta ohitukset sujuu useimmiten hiljaa. Tuntuu vaan että Vulfille tarvii sanoa tosi painokkaasti että hiljaa ja pitää tosi lähellä, niin yleensä ohi päästään haukkumatta.

Ihana katsella kuinka riehakkaasta ja stressaantuneen oloisesta koirasta on tullut
oikein ihana, rakastava ja uskollinen seurakoira - ihmisille :) Ja tämä meidän "ansiosta". Palkitsevaa.

Yksikin päivä kun makoiltiin takapihalla auringossa lueskelemassa (Vulf itse kaivamassaan kuopassaan pihan nurkassa) herra käveli raukeana mun luo ja laski pään mun mahalle vetäen korvat vähän taa ja tuijotti mua silmiin ja räpsytteli ja heilutti verkkaisesti häntäänsä. Ja kaikesta huokui suuri "mä rakastan sua" ja "voi että elämä on ihanaa".

Ihanaa! :)

Vaikeaa tulee taas luopumisesta! Täytyy vain löytyä oikea koti, jossa arvostetaan herran aivan ihanaa suurta luonnetta, suuren suurta fiksuutta ja rauhallisuutta ja hyväksytään se ainoa huono puoli ettei Vulfista välttämättä koskaan tule (ainakaan kaikkien) koirien kaveria.

Oltiin möksälläkin melkein viikko tuossa ja Vulf nautti kun sai vaan juosta (pitkässä juoksunarussa) päivät pitkät ja nauttia auringosta ja metsästää myyriä, joita saikin vähän väliä käydä viemässä pihan perälle kuoppaan. Ja lenkilläkin napsas yhden jostain puskasta. Että siinä on kyllä tosi hyvä - yäk.
Vulf kyllä osoitti rauhallisuutensa ja tyytyväisyytensä esimerkiksi kun sai sotkettua juoksunarun puun ympärille niin ettei itse päässyt irti, hän saattoi odottaa puolikin tuntia ja vaan makoilla paikoillaan ja katsella mitä muut touhuaa ennen kuin inahti ja kertoi tarvitsevansa apua. Eikä välitä tippaakaan mistään äänistä tai oudoista asioista. Rakennettiin nimittäin terssia ja oli kyllä välillä sellanen sirkkelin, moottorisahan ja vasaran pauke ja möykkä että - ja tämä ei kertaakaan ollut mitenkään sen oloinen että se olis mitenkään häntä hetkauttanut. Herra on mielettömän helppo koira, varsinkin mökillä missä ei muita koiria tule lähellekkään.

Eiköhän siinä taas ollut tärkeimmät. Toivon vaan että Vulfille löytyy todella hyvä koti!

Saukkopylly

Vulf on erittäin huvittavan näköinen kun innostuu kovasti, esimerkiksi kun jompikumpi meistä tulee kotiin. Silloin häntää heiluu niin vimmatusti ettei koira enää heiluta häntää vaan päinvastoin ja silloin tuo näyttää ihan saukolta kun koko takapää keinuu puolelta toiselle samalla kun tuo yrittää kävellä. Ja vielä kun tuo vetää korvat taakse nöyrästi niin saukko-look on valmis!

Koulutus on edennyt mielestäni hyvin ja nopeasti! Äsken kun käytiin lenkillä ei haukahtanut kertaakaan, vaikka vastaan tuli monta koiraa ja lapsiakin. Kyllä mieli olis tehnyt ja jonkinmoisia örähdyksiä kurkusta pääsi, mutta kuitenkin käveltiin hiljaa ja nätisti mun vieressä ohi joka kerta! Samoin hyppiminen meitä kohti on melkein loppunut. Enää hyppii kun on liikaa energiaa (ts. pitkä aika edellisestä lenkistä) tai kun innostuu tosi paljon. Tottelee kuitenkin kun komentaa.

Vulf koettelee kyllä rajojaan silloin tällöin ja koittaa "ottaa vallan". Lopulta aina kuitenkin joutuu nöyrtymään ja sitten ollaan taas kiltisti. Olen palkinnut herkkupaloilla kun Vulf katsoo silmiin, koska kontaktin saaminen oli alkuun hankalaa. Nyt lenkilläkin kuulee paremmin kun käskee jotain, tosin vieläkin muhevan hajun nenään sattuminen saattaa aiheuttaa selektiivistä kuuloa...

Olen tarkoituksella lenkkittänyt Vulfia samalla lenkkipolulla, koska alkuun kakki oli niin hirmu kiinnostavaa ja tuo kiihtyi lenkillä aika lailla. Nyt sujuu jo paljon paremmin. Pienoinen vetäminen mitä oli aluksi on lähes kokonaan loppunut eikä lenkillä ole enää hirveästi niin kovin kiinnostavia asioita.

Joten kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tuloksiin näinkin lyhyellä ajalla ja todella uskon ettei mene kauaakaan, niin Vulf on rähjäämätön ja muutenkin vielä ihanampi.

Möksällä

Juhannus oltiin mökillä tuttujen kanssa. Vulf on hirmu luottavainen vieraisiin ihmisiin, mutta saattaa välillä alistaa (niin sen tulkitsen) hyppimällä päin ja näykkimällä. Möksällä oli 10- ja 14-vuotiaat tytöt ja varsinkin heitä päin hyppi ja saattoi napata käden suuhunsa tai muuten vaan näykkiä päin. Pari kertaa teki sen myös meitä "isäntiä" kohtaan innostuessaan. Mutta ei Vulf pure vaan ottaa vaan käden tai jalan suuhunsa... Tekee sitä vain innostuessaan tai kun ympärillä on liikaa hälinää. On kuitenkin ilmeisesti tottunut olemaan rauhassa tai niin ettei ympärillä ole kovaa trafiikkia koko ajan.

Oppi kuitenkin hyvin kun tytöillä oli nameja taskussa ja istui aina komennettaessa ja lopetti hyppimisen silloin. Käyttäytyy kuitenkin lasten kanssa erilailla kun aikuisten, joten ei lapsiperheeseen.

Vulf on myös kova vartioimaan. Jos mökkitiellä kulki ihmisiä tämä haukkui ja olisi juossut kohti jos olisi ollut irti. Vapaana ei siis voi pitää ja pari kertaa kun puolivahingossa pääsi irti niin tuli takaisin vasta jonkun 15 min päästä vaikka komensi samantien...

Mutta nuori herra on kovin herttainen ja luonteeltaan aivan ihana lukuunottamatta muutamia edellä mainittuja tapoja, jotka nekin ovat kyllä poiskoulutettavissa (tätä työstetään koko ajan). Vieraatkin ihastuivat häneen ihan kympillä!

Herra on kovin rauhallinen suurimman osan ajasta ja antaa kaikkien tehdä hänelle mitä vaan. Eikä ole moksiskaan mistään uudesta ja ihmeellisestä: veneilyt, autoilut, uimiset, uudet paikat, uudet ihmiset... Hän mukautuu ihan kaikkeen.
Ja tykkää muuten vesileikeistä ihan hirmuisesti!!! Kaiveli rannassa pohjasta keppejä ja lehtiä eikä haitannut vaikka meni koko pää uppeluksiin. Ja vaikka putosi leikkiessään kiviltä veteen niin ei panikoinut vaan leikki vaan jatkui!

Pallon heittelystä oli kanssa kovasti innoissaan ja haki sen hirmu vauhdilla, juoksi täysillä kohti ja jätti pallon ihmisen kohdalle ja kiersi ihmisen juosten ja odotti uutta heittoa. Olisi agilityssä tms. varmasti ihan sairaan hyvä! Tykkää mennä pikku koloista ja ahtaista paikoista ja hyppiä ja alitella metsässä puita yms.

Lapsiperheen koiraksi tästä herrasta ei ole, mutta lapsettomalle pariskunnalle tai yksin asuvalle tästä koirasta saa uskollisen, rakastavan ja palkitsevan koiran, jonka kanssa tosin ainakin vielä joutuu työstämään näitä muutamia epäkohtia. Mutta eipä katujen kasvatti kaikkia käytöstapoja voikkaan osata ennen kun ne opetetaan!

Eläinlääkärissä

Tultiin just eläinlääkäristä ottamasta vahvistusrokotus, simmutipat silmätulehdukseen ja näyttämässä alakulmahammasta josta puuttuu pala. Hammas on osunut johonkin kovaan ja hampaasta tosiaan puuttuu pala ja kiille sun muut "suojat" sen mukana. Vielä hammas ei ole kipeä, mutta lääkäri sanoi sitä aikapommiksi ja että jossain kohtaa tulehdus pääsee siitä haampaaseen sisälle ja että sitten se on kipeä. Hammas tarvii siis poistaa lähitulevaisuudessa, mutta se ei ole sillä tavalla akuutti vaiva.

Herra ei ollut moksiskaan mistään mitä eläinlääkäri teki, vaikka se kurkki joka reikään. Vähän jänskätti, mutta kun nojasi mua vasten niin oli loppuviimein ihan turvallista olla ja kun vielä sai herkkupaloja, niin mikäs siinä. Antoi kyllä parhaan mahdollisen kuvan itsestään! Lääkäri ja hoitsutäditkin oli ihan myytyjä ja kehu kuinka hyväkäytöksinen nuori mies onkaan! :D

Painoa oli 17,6 kg ja mun mielestä se on tolle aika hyvä paino. Eiköhän sitä painoa vielä saa jonkun verran tulla, kunhan se tulis lihasmassana eikä niinkään vaan "läskinä". Tuo on kuitenkin rakenteeltaan tosi siro. Aktiivisuutta kyllä piisaa, että kunhan tuolla vaan on mahdollisuus liikkua niin sen kyllä tekee ja sitä kautta sitä lihastakin tulis lisää. Ei siis ole mikään sohvaperuna.

Vulfilla on välillä paljonkin sanottavaa kun ulisee/örisee ihan niinkuin puhuis ja välillä haukahtelee ihan niinkuin sanois oikeesti jotain. Hänhän asui ennen kerrostalossa, mutta jos on kovin herkät naapurit niin voi olla että pienikin haukkuminen haittaa. Mä en nää Vulfin haukkumista mitenkän ongelmallisena, mutta välillä tosiaan hänellä on asiaa tai joskus yrittää vähän komentaakin haukkumalla tai kun jää yksin niin haukahtaa muutaman kerran, muttei jää haukkumaan eikä siis yksinollessaan hauku.

Vulf metsästää myyriä

Tätä se teki möksällä paljon! Meni kuono maassa ja häntä heiluen pitkin pihaa ihan selvästi jonkun maan sisällä menevän pikkuelävän perässä.

Kuvia

Pietarin harmaa lintu-&oravakoira

Otsikko viittaa tämän nuoren herran väritykseen joka on jokseenkin Norjan harmaan hirvikoiran kaltainen ja muukin ulkomuoto, lukuunottamatta lyhyttä karvaa ja sirompaa rakennetta.

Metsästysviettiä Vulfilla on runsaasti. Lenkkeily lenkkipolulla tai kadulla sujuu ongelmitta, mutta mettässä lenkkeily on hieman rasittavampaa kun poitsun ajatukset on jossain ihan muualla. On menossa puihinkin jos vaan näkee niissä oravan tai linnun. Itsellä ei metsästyskoirista ole minkäänlaista kokemusta, mutta kuvittelisin että Vulfista voisi sellaisen vielä kouluttaa sen verran tuota viettiä ja myös miellyttämishalua löytyy.

Vulf on kaikkien ihmisten kaveri ja luottaa kaikkiin ihmisiin totaalisesti. Paitsi yhdelle kaljulle lihavalle nahkaliiviselle tatuoidulle miehelle haukahti kadulla, mutta niin olisin varmaan minäkin :P
Vulf olisi kokoajan tulossa syliin vaikkei mikään sylikoiran kokoinen ookkaan. Samoin on kovin hellyyden kipeä ja jos et häntä juuri ehdi tai jaksa rapsutella tai pitää hyvänä, niin hän menee metrin päähän ja alkaa tapittamaan suklaan värisillä nappisilmillään ja niin lutusella ilmeellä että siinä heikompi nöyrtyy silittelemään.

Välillä tuppaa huomiota hakemaan myös hyppäämällä päin, mitä olemme nyt opettelemassa pois. Luulen et se kyl loppuu tosi nopeesti, koska heti kun toi hyppää ja mä käännän sille selkäni tai kävelen pois niin tuo laittaa maaten tai istuu oikein ryhdikkäästi (käskemättä) ja tapittaa että saiskos nyt sitä huomiota.

Muutenkin on kovin tottelevainen ja hyvätapainen. Täysin sisäsiisti. Yksin ei paljon ole vielä ollut, mutta sen mitä on niin tuhojaan ei ole tehnyt, vaikkakin muutamat tavarat ovat olleet eri paikoissa mihin me ollaan ne jätetty. Mutta mitään ei ole rikkonut - siirrellyt vaan.

Ruokaa saattaa napata pöydältä, jos joku on ollut niin hölml että on ne hurtan saataville jättänyt. Yksi yö herra oli syönyt muutaman karkin kun oli pussiin jäänyt pari ja pussi pöydälle. Ja tänään tulin syömään leipää olohuoneeseen ja hain muutaman metrin päästä keittiöstä juotavaa niin sillä välin oli leivistä mystisesti kadonnut juustot päältä ja oltiin totaalisen viattoman näköisiä.

Oltiin mökillä viikonloppuna ja Vulf oli vapaana kokoajan, mutta tosiaan sen verran metsästysviettinen, ettei se juurikaan kuullut eikä nähnyt mitään kun paineli menemään myyrien ja lintujen perässä. Mihinkään kauas ei kuitenkaan lähtenyt ja vaikka saattoi olla 10 min poissa näkyvistä ja kuuluvista niin tuli vähän väliä ainakin näyttäytymään ja juomaan - niin kova oli meno että jano oli kova. Ja toki pysyi pihassa tosi hyvin sitten aina kun väsähti metsästämiseen. Ja vislatessa tuli kiltisti ja innnolla luokse - tosin pienellä viiveellä jos sattui mehukkaita hajuja nenään matkan varrella. Eli vapaana Vulfia ei varmaan voi koskaan pitää muualla kuin maalla missä ei ole vaaraa autoista tms.

Eiköhän siinä taas yhdeksi kerraksi, vaikka juttua kyllä riittäisi :) Lisää kuvia ja videotakin seuraa.

Vulf tuli taloon

Sade sitten lähti Helsinkiin uuteen omaan kotiin viime sunnuntaina melkein kahden kuukauden meillä asustelemisen jälkeen. Toivotaan sinne kaikkea hyvää!

Uusi asukki meille tulikin sitten jo aiemmin kun odotettiinkaan. Hänen nimensä on Vulf ja hän on parivuotias oikein loistavan oloinen nuori mies.

Vulf asusteli jo Helsingissä, mutta siellä ei kaikki mennyt ihan putkeen ja Vulf muutti meille hoitoon. Nyt takana kolmisen tuntia yhdessäoloa. Parin tunnin kotimatka, uuteen kotiin tutustuminen, ruokailu, lenkki ja nyt lepoa kaaliin keskellä lattiaa. Ei tietoakaan arkuudesta tai ikävästä tai muustakaan negatiivisesta. Hirveän iloisen oloinen kaveri. Häntä heiluu kokoajan: syödessä, juodessa, leikkiessä ja rapsutellessa. Ja tykkäis olla rapsutettavana ihan koko ajan. Autossa oli vähän häntä koipien välissä, mut oli kuuma ja hänellä oli varmaan lenkkitarvetta. Käytiin tankkaamassa kotimatkalla niin heti jo katseli et mihinkän kuski lähti ja häntä heilui kun hän tuli takas.
Nyt siirtyi kovin levollisen näköisenä nukkumaan sohvalle mun viereen. Vähän Vulf leikki innokkaasti pallolla ja vähän nakerteli luuta, mutta taitaa olla henkinen ja fyysinen väsy aika kova.

Mies kävi äsken kaupassa ja kotio tullessaan Vulf meni ovelle vastaan ja häntä heilui niin hillittömästi. Mega ystävällisen oloinen kaikille. Lenkilläkin olisi halunnut moikkaamaan vaan kaikkia ja häntä heilui joka kerta kun näki ihmisen.

Huomenna mennään pesulle ja aloitetaan uusi parempi elämä!

On niinkun aivan ihanan oloinen veijari! :D

Kuvia II

Pierupylly

Aika kova paukutteleen tämä neiti :D

(Teksti on lähes suoraan mailista, jos lauserakenteet jne. kuulostaa hassuilta...)

Neiti koettelee välillä rajojaan ja tarvii kunnon koulutuksen ettei ala hyppimään silmille, mutten kyllä usko että sen kanssa mitään ongelmia tulee kunhan Sadea kouluttaa, eikä tosiaan anna sen alkaa pomottamaan. Vartiointiviettiä ei edelleenkään ole havaittavissa. Pihassa ei reagoi kadulla kulkeviin ihmisiin tai naapureihin mitenkään eikä vartioi omaa reviiriään.
Juoksulenkille Sadesta ei kyllä ainakaan vielä ole, mutta toki hän on vasta pentu ja hänet voi opettaa kyllä vielä mihin vaan. Käytiin yksi päivä reilun 7km lenkillä ja loppumatka meni kyllä kävelyksi kun Sadea olisi saanut raahata perässä.

Kyllä mä uskoisin Saden pärjäävän ihan hyvin rivitalossakin, kunhan vaan hänellä olisi aidattu piha jossa saa olla niin paljon kun haluaa, eikä omistajat välitä jos ja kun nurmikko on entinen Saden käsittelyn jälkeen. En näe syytä miksi Saden tarvitsisi välttämättä päästä omakotitaloon. Toki omakotitalo on yleensä paras vaihtoehto kaikille koirille, mutta tosiaan kunhan neiti saa olla pihalla vapaana/aidatulla alueella niin hän on tyytyväinen.

Silmätulehdus on kunnossa. Silmät kyllä rähmii vielä jonkun verran mutta voipi olla että ne eivät koskaan lakkaa rähmimästä. Edellinen koiramme sai pentuna haavan silmäänsä ja hänellä ainakin se silmä rähmi sen jälkeen aina paljon. Mutta siis punotus on poissa ja rähmäkään ei oo enää keltavihreetä :D

Sade on tosiaan kyllä "yhden ihmisen koira". Se on ottanut mut emännäkseen ja hänelle on aivan sama mitä muut ihmiset sanoo - jos häntä ei huvita niin hän ei korvaansa lotkauta. Mua tottelee melko hyvin, mutta tosiaan pientä kapinointia/uhmakkuutta on havaittavissa. Uskon kyllä että kunnon koulutuksella Sadesta saa erittäin tottelevaisen koiran. Se puoli ainakin tuntuu olevan sakemannia että Sade vaikuttaa lojaalilta ja tosi "koulutuskelpoiselta". Saden kanssa voisi olla hyvä harrastaa jotain tottelevaisuutta tai muuta, ei kuitenkaan varmaan agilityä, koska vauhtia ei ihan hirveesti tässä löntystelijässä oo.

Luulisin et olis hyvä, mut ei välttämätön, et Sade pääsis kotiin jossa olis toinenkin koira/ muita koiria. Sade tuntuu tarvitsevan aika paljon ajanvietettä ja hän välillä turhautuu jos ei kokoajan oo jotain tekemistä. Eli joku jonka kanssa riehua energiaa pois olisi kaikin puolin hyvä asia. Edelleen kyllä leikkii itsekseenkin ja viihdyttää hyvin itse itseään, mutta huomaa välillä et hän kaipaisi koiraseuraa. Ja luulen et se olis ihmisarkuudellekkin hyvä asia. Lenkilläkin jos tulee koirallisia ihmisiä vastaan niin Sade menee kyllä silitettäväksi ja tutustumaan, ja koirattomia ihmisiä taas karttaa ja aristelee. Ja Sade on kaikkien koirien kaveri ja leikkisi kaikkien kanssa, joten en usko että ainakaan Saden puolelta tulisi ongelmia minkään koiran kanssa.

Ei oo enään pissaillut sisälle ollenkaan, paitsi yhden kerran kun mulla meni töissä pitempään kun piti ja neiti oli melkein kahdeksan tuntia yksin, niin silloin oli pisut tullut. Et ihan normi työpäivää ei hän ainakaan vielä yksin "pärjää".

Siinä taas suurimmat kuulumiset. Toivon todella että Sadelle löytyy aktiivinen hyvä koti, koska neidistä saa tosiaan mitä mainioimman koiran! :)

Kaksi viikkoa meillä

Reilut kaksi viikkoa on nyt Sade meillä asustellut ja edelleen kaikki hienosti. Joitain pikku juttuja on ilmennyt, kuten esimerkiksi se ettei neiti voi olla nakertelematta/kaivamatta ylös mun villiviinejäni :D Ja samoin lelujen piilottaminen on hirmuisen hauskaa. Tai siis oikeastaan hän ei niitä piilota vaan kaivaa niille kuopan, pistää lelun sinne, sit kiertää pihan, hakee saman lelun ja juoksee lelu suussa pihaa ympäri ja sit taas koko rumba alusta.

Ollaan oltu mettässä juoksentelemassa ja leikkimässä ihan vapaana ja Sade tottelee tosi hyvin. Jos vaan on herkkuja taskussa niin hän tulee samantien kun kutsutaan. Oppii välillä liiankin nopeasti, kun yhden kerran hän ei olisi halunnut tulla autoon niin heitin herkkupalan takapenkille että tämä menisi sen perässä ja niin menikin. Mut nyt tuntuu et joka kerta kun pitäisi mennä autoon Sade katsoo mua silleen et missäs on mun herkku ja jää vaan seisoon auton viereen kun odottaa saavansa namuja. Enkä tosiaan tehnyt sen kun kerran ja heti hän tajus et siitä pitää sit saada herkku. Mut siis menee kyllä autoon ihan nätisti. Ja autossa matkustaa kyllä kans tosi kiltisti.

Virtaa Sadessa piisaa kyllä todellakin ja paljon. Just taas tultiin tunnin lenkiltä ja tuolla se nyt möyrii taas takapihalla toista tuntia. Nauttii tajuttoman paljon olla takapihalla ja köllöttelee siellä vaan vaikka kuinka kauan. Eikä haittaa yhtään vaikka naapuri olis haravoimassa - Sade istuu aidan viereen ja kattelee pää kallellaan mitä naapuri tekee. Eikä tosiaan hauku kenellekkään, paitsi omille leluilleen :)

Koirapuistossa

Eilen illalla hilpaistiin iltalenkin jälkeen vielä koirapuistoon treenailemaan. Sade ei lähtenyt muutamaa kymmentä metriä kauemmas minusta ollenkaan vaikka tilaa olisi ollut paljon enemmänkin. Oltiin siellä kaksin eli häiriötekijöitä ei ollut. Sade nautti silmittömästi vapaana olemisesta, vaikka toki meillä pihalla saa vapaana ollakkin, mutta kun meidän piha on niin kovin pieni ettei siinä saa oikein kunnolla juoskenneltua. Tuli luo joka kerta ja heti kutsuttaessa, tosin tietäen saavansa juustopalan, ja edelleen uskon että Sadea voi tulevaisuudessa pitää vapaana ainakin mettässä ja mökillä.

Yksin ollessa tehnyt tarpeitaan sisälle nyt oikeastaan joka päivä yksin jäädessään, vaikka aamulla saa kunnon lenkin. Edelleenkään ei ole mitään rikkonut, vaikka välillä roudaileekin mun pipoja ja hanskoja ja kenkiä jne. mihin sattuu.

Tykkää tosiaan hirmuisesti olla ulkona ja olis varmaan ulkona koko päivän. Tällä hetkellä meidän takapiha on vaan sellanen suuri mutalätäkkö ettei neitoa siellä viitti hirveesti pitää, mutta kunhan tuo tuosta kuivuu, niin siellä saa taas köllötellä ja temmeltää. Eikä välitä millanen keli on. Sadekkaan ei haittaa Sadea ollenkaan :)

Sade viihdyttää hyvin itse itseään. Saattaa tuoda meille jonkun lelun, mutta lähtee sitten taas melkein heti leikkimään itsekseen. Tulee kaikkien koirien kanssa toimeen ja kuvittelisinkin Saden nauttivan toisen koiran seurasta myös kotona.

Viikko mennyt

Sade on ollut meillä nyt melkein viikon. Hyvin on tosiaan sopeutunut ja kaikki on mennyt edelleen hyvin. Parit kakat on tullu sisälle yksinollessa, mutta muuten ei mitään tuhoja tms. edelleenkään. Melko arka Sade on vieraille ihmisille. Ystävällinen kyllä ja häntä heiluu, muttei halua että häneen kosketaan tai ei mene moikkaamaan - haistaa metrin päästä ja menee sitten omiin oloihinsa tai meidän tykö. Meille ei ole arka ja varmasti tottuu muihin kunhan saa aikaa ja rauhassa tutustua. Kaikkien koirien kanssa tulee toimeen loistavasti eikä ole niille yhtään arka. Esimerkiksi tänään lenkillä tuli vastaan yhtäaikaa kolme collieta ja vähän meinasi Sadella mennä häntä koipien väliin "ylivoiman" edessä, mutta ei kuitenkaan lähtenyt pois vaan ihan iloisesti ja rauhallisesti tutustui.

Ovikelloon ei reagoi mitenkään. Kaverini tuli poikkeamaan ja häntä alkoi neidillä heilumaan muttei mennyt juurikaan morjenstaan. Eikä välittänyt vaikka meillä oli vieras kylässä vaan löffäsi sohvalla repo rankana. On tosiaan kaikin puolin ystävällinen ja tykkää kaikista, muttei ole kovinkaan sosiaalinen - ainakaan heti. Tykkää kyllä olla meidän lähellä, esim. sohvalla tulee viereen ja tykkää rapsuttelusta, mutta haluaa myös olla rauhassa ja omissa oloissaan. Tykkää myös tulla ihan kiinni meihin vaikka sohvalla ilman että hän haluaa rapsutuksia.

Viihtyy edelleen myös takapihalla yksikseen tuntitolkulla leikkien luun pätkällään josta on tullut suuri aarre; ei syö sitä luuta ollenkaan vaan on vaan piilottelevinaan sitä. Välillä meinaa innostua ruopsuttamaan pihalle kuoppaakin aarteelleen :)
Ja energiaa piisaa. Eilen tunnin lenkin jälkeen meni vielä takapihalle ja juoksi sitä ympäri heitellen luutansa yli tunnin.

Äsken leikattiin kynnet ja antoi senkin tehdä tosi hyvin. Ei arastellut tassujaan ollenkaan. Sade on myös hirveän nopea oppimaan: osaa jo istua ja mennä maahan ja tulla luokse (sisäoloissa - ulkona tulee siis kyllä kanssa muttei ole vapaana ollut muuta kun takapihalla).

Kuvia

Sadesta kuoriutui kaunokainen

Eilen illalla käytiin suihkussa pesulla. Minun epäilyistä huolimatta, taas kerran, Sade ei korvaansa lotkauttanut. Tuskin hän hommasta nautti, mutta korviaan ei edes vetänyt luimuun. Välillä oltiin melko akrobaattisissa asennoissa, kun tassut ei pitäneet saippuaisella märällä kaakelilla ja koivet tuppasivat lähtemään vastakkaisiin suuntiin! Notkeakin vielä :D Suihkun jälkeen harjattiin turkki kunnolla ja annettiin loishäädöt. Valkoinen turkki on taas valkoinen ja aivan ihanan pehmeä!

Muutaman tunnin yksinolokin on sujunut aivan loistavasti. Ei pissoja, kakkoja tai tuhoja tehty missään. Ja tämän koiran väitettiin olevan ei-vielä-sisäsiisti! Eikä olla sisäsiisteyttä edes ehditty opettamaan mitenkään koska ei ole ollut mitään tarvetta. Tänäkin aamuna heräsin puoli kahdeksan maissa siihen että neiti tapsutteli kurkkaamaan makkarin ovelle. Menin olkkariin ja avasin takaoven, niin Sade meni itsekseen pihalle ja suoraan pissalle! Ja lenkillä käy myös heti aluksi pissalla ja kakalla. Tänään kun lähdin hetkeksi pois kotoa niin Sade jäi oikein kiltisti mussuttamaan jotain luun palaa eikä juuri edes noteerannut lähtöäni. Takasin tullessani oltiin kovin iloisia ja pomppivaisia ja matot oli kasassa, että neiti oli tainnut leikkiä itsekseen taas kovalla tohinalla.

Tänään harjoiteltiin vähän istumista. Tänne -sanan tajuaa jo tosi hyvin ja oikeastaan joka kerta tuleekin luo. Ei ihan aina käden ulottuville, mutta ainakin kurkkaamaan mitä asiaa meillä on.

Vähän on innostunut nyt leikkiessä puremaan, mutta todella kevyesti ja lopettaa heti kun on huomioimatta koko koiraa tai lähtee pois. On alkanut myös seuraamaan enemmän mitä me tehdään. Makaa kyllä reporankana sohvalla, mutta toisella silmällä kattelee kokoajan mitä ympärillä tapahtuu. Alkaa varmaan matkarasitukset olemaan poisnukuttuja.

Tänään pitäis mennä moikkaamaan meidän Pappaa. Katotaan kuinka neiti suhtautuu uusiin ihmisiin vieraassa paikassa...

Toinen päivä meillä

Kaikki on mennyt loistavasti - tosi paljon paremmin kuin ikinä uskalsin odottaa. Sade on erittäin rauhallinen, paitsi leikkiessään itsekseen. Oivalsi eilen illalla että hän voi hakea lelukopasta itse lelun ja nyt sitten leikitään keskenään sellaisella ryminällä että :) Takapihallekkin vei itsekseen yhden pallon ja sitten mentiin pitkin pihaa pallon kanssa välillä jopa leikkisästi muristen ja haukkuen.

Yön Sade nukkuin kiltisti yksin sohvalla. Päätimme ettei makuuhuoneeseen ole tälläkään koiralla asiaa. Hetken tepastelun jälkeen neiti totesi ettei kai auta kun mennä nukkumaan ja sittenhän sitä nukuttiin aamuun asti. Ja minun kainaloon tuli aamulla köllimään kun siirryin sohvalle heräilemään. Äsken käytiin kunnon lenkillä ja Sade käveli taas oikein kauniisti. Käyttäytyy hihnassa siten että uskoisin joskus olevan erittäin mahdollista ettei hinaa tarvita ollenkaan, koska ei yritä säntäillä minnekkään ja on sen verran kiintyneen oloinen että ei varmaankaan haluaisi lähteä kauas omistajista. Ehkä :)

Ruuasta on kovin kiitollisen oloinen, muttei kerjää yhtään. Me syödään aina ensin ja koiralle vasta sitten, niin Sade odottaa kauempana rauhallisesti. Välillä käy pöydän luona nuuhkasemassa mutta menee samantien pois. Sitten kun näkee ruokakuppinsa alkaa häntä heilumaan ja tekee pari iloista pompahdusta. Syö kuitenkin todella rauhallisesti eikä välitä vaikka itse hääräilee keittiössä vieressä. Tulee myös kiittämään ruuasta kauniisti parilla käden lipaisulla.

Lempipaikaksi on muodostunut ehdottomasti sohvan nurkka ja siinä vielä kun on minun "halityyny" (yläruumiin puolikkaan muotoinen tyyny jossa on käsi ja jonka kainaloon pääsee mukavasti halittavaksi) niin asiat eivät paremmin voisi olla.

Alfa (Sade) tuli taloon

Haimme tänään Porvoosta puolivuotiaan kaunottaren, Alfan, meille kotihoitoon. Neitokainen ei reagoinut nimeensä mitenkään (kuulostaa varmaan venäläisen sanomana aika erilaiselta kuin meidän sanomana), joten tiukan pohdinnan jälkeen päätimme kutsua neitiä Sade:ksi.

Kotimatka sujui uskomattoman hyvin ja kovasti Sadea väsytti. Ei ollut moksiskaan äänistä, meistä tai mistään muustakaan. Pissatauolla jo häntäkin heilui ja melkein meinasi vähän jo leikittää. Namupalatkin alkoivat kelvata jo automatkalla. Kotiin tultuamme ensimmäinen tunti meni meitä väistellessä ja häntä vähän koipien välissä tutkiessa paikkoja, mutta ruuan ja nokosten jälkeen oltiin jo kavereita. Takapihalla Sade viihtyy mainiosti ja olisi siellä varmaan vaikka kuinka pitkään.

Kertaakaan ei ole haukkunut tai käyttäytynyt mitenkään rauhattomasti, eli rauhallinen tytsy on kyseessä. Pikku lenkilläkin jo käytiin, remmissä kulkeminen sujuu erittäin hyvin ja Sade näytti tajuavan itse hyvin sen että on paljon mukavampi kävellä löysällä hihnalla kuin vetää. Ihmiset ja koirat kiinnostivat matkan päästä, muttei tehty tuttavuutta vielä keneenkään. Kovin väsynyt tuntuu Sade vieläkin olevan - annoimme hänelle esimerkiksi puruluun ja Sade olis kyllä halunnut sitä kalvaa muttei millään tahtonut jaksaa ja tuppasi vaan torkahtaa luu suussa :) Pallollakin jo vähän uskaltauduttiin leikkimään. Kaikki on siis mennyt erittäin erittäin hyvin!