Otsikko viittaa tämän nuoren herran väritykseen joka on jokseenkin Norjan harmaan hirvikoiran kaltainen ja muukin ulkomuoto, lukuunottamatta lyhyttä karvaa ja sirompaa rakennetta.
Metsästysviettiä Vulfilla on runsaasti. Lenkkeily lenkkipolulla tai kadulla sujuu ongelmitta, mutta mettässä lenkkeily on hieman rasittavampaa kun poitsun ajatukset on jossain ihan muualla. On menossa puihinkin jos vaan näkee niissä oravan tai linnun. Itsellä ei metsästyskoirista ole minkäänlaista kokemusta, mutta kuvittelisin että Vulfista voisi sellaisen vielä kouluttaa sen verran tuota viettiä ja myös miellyttämishalua löytyy.
Vulf on kaikkien ihmisten kaveri ja luottaa kaikkiin ihmisiin totaalisesti. Paitsi yhdelle kaljulle lihavalle nahkaliiviselle tatuoidulle miehelle haukahti kadulla, mutta niin olisin varmaan minäkin :P
Vulf olisi kokoajan tulossa syliin vaikkei mikään sylikoiran kokoinen ookkaan. Samoin on kovin hellyyden kipeä ja jos et häntä juuri ehdi tai jaksa rapsutella tai pitää hyvänä, niin hän menee metrin päähän ja alkaa tapittamaan suklaan värisillä nappisilmillään ja niin lutusella ilmeellä että siinä heikompi nöyrtyy silittelemään.
Välillä tuppaa huomiota hakemaan myös hyppäämällä päin, mitä olemme nyt opettelemassa pois. Luulen et se kyl loppuu tosi nopeesti, koska heti kun toi hyppää ja mä käännän sille selkäni tai kävelen pois niin tuo laittaa maaten tai istuu oikein ryhdikkäästi (käskemättä) ja tapittaa että saiskos nyt sitä huomiota.
Muutenkin on kovin tottelevainen ja hyvätapainen. Täysin sisäsiisti. Yksin ei paljon ole vielä ollut, mutta sen mitä on niin tuhojaan ei ole tehnyt, vaikkakin muutamat tavarat ovat olleet eri paikoissa mihin me ollaan ne jätetty. Mutta mitään ei ole rikkonut - siirrellyt vaan.
Ruokaa saattaa napata pöydältä, jos joku on ollut niin hölml että on ne hurtan saataville jättänyt. Yksi yö herra oli syönyt muutaman karkin kun oli pussiin jäänyt pari ja pussi pöydälle. Ja tänään tulin syömään leipää olohuoneeseen ja hain muutaman metrin päästä keittiöstä juotavaa niin sillä välin oli leivistä mystisesti kadonnut juustot päältä ja oltiin totaalisen viattoman näköisiä.
Oltiin mökillä viikonloppuna ja Vulf oli vapaana kokoajan, mutta tosiaan sen verran metsästysviettinen, ettei se juurikaan kuullut eikä nähnyt mitään kun paineli menemään myyrien ja lintujen perässä. Mihinkään kauas ei kuitenkaan lähtenyt ja vaikka saattoi olla 10 min poissa näkyvistä ja kuuluvista niin tuli vähän väliä ainakin näyttäytymään ja juomaan - niin kova oli meno että jano oli kova. Ja toki pysyi pihassa tosi hyvin sitten aina kun väsähti metsästämiseen. Ja vislatessa tuli kiltisti ja innnolla luokse - tosin pienellä viiveellä jos sattui mehukkaita hajuja nenään matkan varrella. Eli vapaana Vulfia ei varmaan voi koskaan pitää muualla kuin maalla missä ei ole vaaraa autoista tms.
Eiköhän siinä taas yhdeksi kerraksi, vaikka juttua kyllä riittäisi :) Lisää kuvia ja videotakin seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti