Haimme tänään Porvoosta puolivuotiaan kaunottaren, Alfan, meille kotihoitoon. Neitokainen ei reagoinut nimeensä mitenkään (kuulostaa varmaan venäläisen sanomana aika erilaiselta kuin meidän sanomana), joten tiukan pohdinnan jälkeen päätimme kutsua neitiä Sade:ksi.
Kotimatka sujui uskomattoman hyvin ja kovasti Sadea väsytti. Ei ollut moksiskaan äänistä, meistä tai mistään muustakaan. Pissatauolla jo häntäkin heilui ja melkein meinasi vähän jo leikittää. Namupalatkin alkoivat kelvata jo automatkalla. Kotiin tultuamme ensimmäinen tunti meni meitä väistellessä ja häntä vähän koipien välissä tutkiessa paikkoja, mutta ruuan ja nokosten jälkeen oltiin jo kavereita. Takapihalla Sade viihtyy mainiosti ja olisi siellä varmaan vaikka kuinka pitkään.
Kertaakaan ei ole haukkunut tai käyttäytynyt mitenkään rauhattomasti, eli rauhallinen tytsy on kyseessä. Pikku lenkilläkin jo käytiin, remmissä kulkeminen sujuu erittäin hyvin ja Sade näytti tajuavan itse hyvin sen että on paljon mukavampi kävellä löysällä hihnalla kuin vetää. Ihmiset ja koirat kiinnostivat matkan päästä, muttei tehty tuttavuutta vielä keneenkään. Kovin väsynyt tuntuu Sade vieläkin olevan - annoimme hänelle esimerkiksi puruluun ja Sade olis kyllä halunnut sitä kalvaa muttei millään tahtonut jaksaa ja tuppasi vaan torkahtaa luu suussa :) Pallollakin jo vähän uskaltauduttiin leikkimään. Kaikki on siis mennyt erittäin erittäin hyvin!
1 kommentti:
Ei oo sitten muuten pissaläikkä tuo sohvalla, vaan lenkin jälkeinen kuralammikko :D
Lähetä kommentti