Saukkopylly

Vulf on erittäin huvittavan näköinen kun innostuu kovasti, esimerkiksi kun jompikumpi meistä tulee kotiin. Silloin häntää heiluu niin vimmatusti ettei koira enää heiluta häntää vaan päinvastoin ja silloin tuo näyttää ihan saukolta kun koko takapää keinuu puolelta toiselle samalla kun tuo yrittää kävellä. Ja vielä kun tuo vetää korvat taakse nöyrästi niin saukko-look on valmis!

Koulutus on edennyt mielestäni hyvin ja nopeasti! Äsken kun käytiin lenkillä ei haukahtanut kertaakaan, vaikka vastaan tuli monta koiraa ja lapsiakin. Kyllä mieli olis tehnyt ja jonkinmoisia örähdyksiä kurkusta pääsi, mutta kuitenkin käveltiin hiljaa ja nätisti mun vieressä ohi joka kerta! Samoin hyppiminen meitä kohti on melkein loppunut. Enää hyppii kun on liikaa energiaa (ts. pitkä aika edellisestä lenkistä) tai kun innostuu tosi paljon. Tottelee kuitenkin kun komentaa.

Vulf koettelee kyllä rajojaan silloin tällöin ja koittaa "ottaa vallan". Lopulta aina kuitenkin joutuu nöyrtymään ja sitten ollaan taas kiltisti. Olen palkinnut herkkupaloilla kun Vulf katsoo silmiin, koska kontaktin saaminen oli alkuun hankalaa. Nyt lenkilläkin kuulee paremmin kun käskee jotain, tosin vieläkin muhevan hajun nenään sattuminen saattaa aiheuttaa selektiivistä kuuloa...

Olen tarkoituksella lenkkittänyt Vulfia samalla lenkkipolulla, koska alkuun kakki oli niin hirmu kiinnostavaa ja tuo kiihtyi lenkillä aika lailla. Nyt sujuu jo paljon paremmin. Pienoinen vetäminen mitä oli aluksi on lähes kokonaan loppunut eikä lenkillä ole enää hirveästi niin kovin kiinnostavia asioita.

Joten kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tuloksiin näinkin lyhyellä ajalla ja todella uskon ettei mene kauaakaan, niin Vulf on rähjäämätön ja muutenkin vielä ihanampi.

Möksällä

Juhannus oltiin mökillä tuttujen kanssa. Vulf on hirmu luottavainen vieraisiin ihmisiin, mutta saattaa välillä alistaa (niin sen tulkitsen) hyppimällä päin ja näykkimällä. Möksällä oli 10- ja 14-vuotiaat tytöt ja varsinkin heitä päin hyppi ja saattoi napata käden suuhunsa tai muuten vaan näykkiä päin. Pari kertaa teki sen myös meitä "isäntiä" kohtaan innostuessaan. Mutta ei Vulf pure vaan ottaa vaan käden tai jalan suuhunsa... Tekee sitä vain innostuessaan tai kun ympärillä on liikaa hälinää. On kuitenkin ilmeisesti tottunut olemaan rauhassa tai niin ettei ympärillä ole kovaa trafiikkia koko ajan.

Oppi kuitenkin hyvin kun tytöillä oli nameja taskussa ja istui aina komennettaessa ja lopetti hyppimisen silloin. Käyttäytyy kuitenkin lasten kanssa erilailla kun aikuisten, joten ei lapsiperheeseen.

Vulf on myös kova vartioimaan. Jos mökkitiellä kulki ihmisiä tämä haukkui ja olisi juossut kohti jos olisi ollut irti. Vapaana ei siis voi pitää ja pari kertaa kun puolivahingossa pääsi irti niin tuli takaisin vasta jonkun 15 min päästä vaikka komensi samantien...

Mutta nuori herra on kovin herttainen ja luonteeltaan aivan ihana lukuunottamatta muutamia edellä mainittuja tapoja, jotka nekin ovat kyllä poiskoulutettavissa (tätä työstetään koko ajan). Vieraatkin ihastuivat häneen ihan kympillä!

Herra on kovin rauhallinen suurimman osan ajasta ja antaa kaikkien tehdä hänelle mitä vaan. Eikä ole moksiskaan mistään uudesta ja ihmeellisestä: veneilyt, autoilut, uimiset, uudet paikat, uudet ihmiset... Hän mukautuu ihan kaikkeen.
Ja tykkää muuten vesileikeistä ihan hirmuisesti!!! Kaiveli rannassa pohjasta keppejä ja lehtiä eikä haitannut vaikka meni koko pää uppeluksiin. Ja vaikka putosi leikkiessään kiviltä veteen niin ei panikoinut vaan leikki vaan jatkui!

Pallon heittelystä oli kanssa kovasti innoissaan ja haki sen hirmu vauhdilla, juoksi täysillä kohti ja jätti pallon ihmisen kohdalle ja kiersi ihmisen juosten ja odotti uutta heittoa. Olisi agilityssä tms. varmasti ihan sairaan hyvä! Tykkää mennä pikku koloista ja ahtaista paikoista ja hyppiä ja alitella metsässä puita yms.

Lapsiperheen koiraksi tästä herrasta ei ole, mutta lapsettomalle pariskunnalle tai yksin asuvalle tästä koirasta saa uskollisen, rakastavan ja palkitsevan koiran, jonka kanssa tosin ainakin vielä joutuu työstämään näitä muutamia epäkohtia. Mutta eipä katujen kasvatti kaikkia käytöstapoja voikkaan osata ennen kun ne opetetaan!

Eläinlääkärissä

Tultiin just eläinlääkäristä ottamasta vahvistusrokotus, simmutipat silmätulehdukseen ja näyttämässä alakulmahammasta josta puuttuu pala. Hammas on osunut johonkin kovaan ja hampaasta tosiaan puuttuu pala ja kiille sun muut "suojat" sen mukana. Vielä hammas ei ole kipeä, mutta lääkäri sanoi sitä aikapommiksi ja että jossain kohtaa tulehdus pääsee siitä haampaaseen sisälle ja että sitten se on kipeä. Hammas tarvii siis poistaa lähitulevaisuudessa, mutta se ei ole sillä tavalla akuutti vaiva.

Herra ei ollut moksiskaan mistään mitä eläinlääkäri teki, vaikka se kurkki joka reikään. Vähän jänskätti, mutta kun nojasi mua vasten niin oli loppuviimein ihan turvallista olla ja kun vielä sai herkkupaloja, niin mikäs siinä. Antoi kyllä parhaan mahdollisen kuvan itsestään! Lääkäri ja hoitsutäditkin oli ihan myytyjä ja kehu kuinka hyväkäytöksinen nuori mies onkaan! :D

Painoa oli 17,6 kg ja mun mielestä se on tolle aika hyvä paino. Eiköhän sitä painoa vielä saa jonkun verran tulla, kunhan se tulis lihasmassana eikä niinkään vaan "läskinä". Tuo on kuitenkin rakenteeltaan tosi siro. Aktiivisuutta kyllä piisaa, että kunhan tuolla vaan on mahdollisuus liikkua niin sen kyllä tekee ja sitä kautta sitä lihastakin tulis lisää. Ei siis ole mikään sohvaperuna.

Vulfilla on välillä paljonkin sanottavaa kun ulisee/örisee ihan niinkuin puhuis ja välillä haukahtelee ihan niinkuin sanois oikeesti jotain. Hänhän asui ennen kerrostalossa, mutta jos on kovin herkät naapurit niin voi olla että pienikin haukkuminen haittaa. Mä en nää Vulfin haukkumista mitenkän ongelmallisena, mutta välillä tosiaan hänellä on asiaa tai joskus yrittää vähän komentaakin haukkumalla tai kun jää yksin niin haukahtaa muutaman kerran, muttei jää haukkumaan eikä siis yksinollessaan hauku.

Vulf metsästää myyriä

Tätä se teki möksällä paljon! Meni kuono maassa ja häntä heiluen pitkin pihaa ihan selvästi jonkun maan sisällä menevän pikkuelävän perässä.

Kuvia

Pietarin harmaa lintu-&oravakoira

Otsikko viittaa tämän nuoren herran väritykseen joka on jokseenkin Norjan harmaan hirvikoiran kaltainen ja muukin ulkomuoto, lukuunottamatta lyhyttä karvaa ja sirompaa rakennetta.

Metsästysviettiä Vulfilla on runsaasti. Lenkkeily lenkkipolulla tai kadulla sujuu ongelmitta, mutta mettässä lenkkeily on hieman rasittavampaa kun poitsun ajatukset on jossain ihan muualla. On menossa puihinkin jos vaan näkee niissä oravan tai linnun. Itsellä ei metsästyskoirista ole minkäänlaista kokemusta, mutta kuvittelisin että Vulfista voisi sellaisen vielä kouluttaa sen verran tuota viettiä ja myös miellyttämishalua löytyy.

Vulf on kaikkien ihmisten kaveri ja luottaa kaikkiin ihmisiin totaalisesti. Paitsi yhdelle kaljulle lihavalle nahkaliiviselle tatuoidulle miehelle haukahti kadulla, mutta niin olisin varmaan minäkin :P
Vulf olisi kokoajan tulossa syliin vaikkei mikään sylikoiran kokoinen ookkaan. Samoin on kovin hellyyden kipeä ja jos et häntä juuri ehdi tai jaksa rapsutella tai pitää hyvänä, niin hän menee metrin päähän ja alkaa tapittamaan suklaan värisillä nappisilmillään ja niin lutusella ilmeellä että siinä heikompi nöyrtyy silittelemään.

Välillä tuppaa huomiota hakemaan myös hyppäämällä päin, mitä olemme nyt opettelemassa pois. Luulen et se kyl loppuu tosi nopeesti, koska heti kun toi hyppää ja mä käännän sille selkäni tai kävelen pois niin tuo laittaa maaten tai istuu oikein ryhdikkäästi (käskemättä) ja tapittaa että saiskos nyt sitä huomiota.

Muutenkin on kovin tottelevainen ja hyvätapainen. Täysin sisäsiisti. Yksin ei paljon ole vielä ollut, mutta sen mitä on niin tuhojaan ei ole tehnyt, vaikkakin muutamat tavarat ovat olleet eri paikoissa mihin me ollaan ne jätetty. Mutta mitään ei ole rikkonut - siirrellyt vaan.

Ruokaa saattaa napata pöydältä, jos joku on ollut niin hölml että on ne hurtan saataville jättänyt. Yksi yö herra oli syönyt muutaman karkin kun oli pussiin jäänyt pari ja pussi pöydälle. Ja tänään tulin syömään leipää olohuoneeseen ja hain muutaman metrin päästä keittiöstä juotavaa niin sillä välin oli leivistä mystisesti kadonnut juustot päältä ja oltiin totaalisen viattoman näköisiä.

Oltiin mökillä viikonloppuna ja Vulf oli vapaana kokoajan, mutta tosiaan sen verran metsästysviettinen, ettei se juurikaan kuullut eikä nähnyt mitään kun paineli menemään myyrien ja lintujen perässä. Mihinkään kauas ei kuitenkaan lähtenyt ja vaikka saattoi olla 10 min poissa näkyvistä ja kuuluvista niin tuli vähän väliä ainakin näyttäytymään ja juomaan - niin kova oli meno että jano oli kova. Ja toki pysyi pihassa tosi hyvin sitten aina kun väsähti metsästämiseen. Ja vislatessa tuli kiltisti ja innnolla luokse - tosin pienellä viiveellä jos sattui mehukkaita hajuja nenään matkan varrella. Eli vapaana Vulfia ei varmaan voi koskaan pitää muualla kuin maalla missä ei ole vaaraa autoista tms.

Eiköhän siinä taas yhdeksi kerraksi, vaikka juttua kyllä riittäisi :) Lisää kuvia ja videotakin seuraa.

Vulf tuli taloon

Sade sitten lähti Helsinkiin uuteen omaan kotiin viime sunnuntaina melkein kahden kuukauden meillä asustelemisen jälkeen. Toivotaan sinne kaikkea hyvää!

Uusi asukki meille tulikin sitten jo aiemmin kun odotettiinkaan. Hänen nimensä on Vulf ja hän on parivuotias oikein loistavan oloinen nuori mies.

Vulf asusteli jo Helsingissä, mutta siellä ei kaikki mennyt ihan putkeen ja Vulf muutti meille hoitoon. Nyt takana kolmisen tuntia yhdessäoloa. Parin tunnin kotimatka, uuteen kotiin tutustuminen, ruokailu, lenkki ja nyt lepoa kaaliin keskellä lattiaa. Ei tietoakaan arkuudesta tai ikävästä tai muustakaan negatiivisesta. Hirveän iloisen oloinen kaveri. Häntä heiluu kokoajan: syödessä, juodessa, leikkiessä ja rapsutellessa. Ja tykkäis olla rapsutettavana ihan koko ajan. Autossa oli vähän häntä koipien välissä, mut oli kuuma ja hänellä oli varmaan lenkkitarvetta. Käytiin tankkaamassa kotimatkalla niin heti jo katseli et mihinkän kuski lähti ja häntä heilui kun hän tuli takas.
Nyt siirtyi kovin levollisen näköisenä nukkumaan sohvalle mun viereen. Vähän Vulf leikki innokkaasti pallolla ja vähän nakerteli luuta, mutta taitaa olla henkinen ja fyysinen väsy aika kova.

Mies kävi äsken kaupassa ja kotio tullessaan Vulf meni ovelle vastaan ja häntä heilui niin hillittömästi. Mega ystävällisen oloinen kaikille. Lenkilläkin olisi halunnut moikkaamaan vaan kaikkia ja häntä heilui joka kerta kun näki ihmisen.

Huomenna mennään pesulle ja aloitetaan uusi parempi elämä!

On niinkun aivan ihanan oloinen veijari! :D