sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Pierupylly
Aika kova paukutteleen tämä neiti :D
(Teksti on lähes suoraan mailista, jos lauserakenteet jne. kuulostaa hassuilta...)
Neiti koettelee välillä rajojaan ja tarvii kunnon koulutuksen ettei ala hyppimään silmille, mutten kyllä usko että sen kanssa mitään ongelmia tulee kunhan Sadea kouluttaa, eikä tosiaan anna sen alkaa pomottamaan. Vartiointiviettiä ei edelleenkään ole havaittavissa. Pihassa ei reagoi kadulla kulkeviin ihmisiin tai naapureihin mitenkään eikä vartioi omaa reviiriään.
Juoksulenkille Sadesta ei kyllä ainakaan vielä ole, mutta toki hän on vasta pentu ja hänet voi opettaa kyllä vielä mihin vaan. Käytiin yksi päivä reilun 7km lenkillä ja loppumatka meni kyllä kävelyksi kun Sadea olisi saanut raahata perässä.
Kyllä mä uskoisin Saden pärjäävän ihan hyvin rivitalossakin, kunhan vaan hänellä olisi aidattu piha jossa saa olla niin paljon kun haluaa, eikä omistajat välitä jos ja kun nurmikko on entinen Saden käsittelyn jälkeen. En näe syytä miksi Saden tarvitsisi välttämättä päästä omakotitaloon. Toki omakotitalo on yleensä paras vaihtoehto kaikille koirille, mutta tosiaan kunhan neiti saa olla pihalla vapaana/aidatulla alueella niin hän on tyytyväinen.
Silmätulehdus on kunnossa. Silmät kyllä rähmii vielä jonkun verran mutta voipi olla että ne eivät koskaan lakkaa rähmimästä. Edellinen koiramme sai pentuna haavan silmäänsä ja hänellä ainakin se silmä rähmi sen jälkeen aina paljon. Mutta siis punotus on poissa ja rähmäkään ei oo enää keltavihreetä :D
Sade on tosiaan kyllä "yhden ihmisen koira". Se on ottanut mut emännäkseen ja hänelle on aivan sama mitä muut ihmiset sanoo - jos häntä ei huvita niin hän ei korvaansa lotkauta. Mua tottelee melko hyvin, mutta tosiaan pientä kapinointia/uhmakkuutta on havaittavissa. Uskon kyllä että kunnon koulutuksella Sadesta saa erittäin tottelevaisen koiran. Se puoli ainakin tuntuu olevan sakemannia että Sade vaikuttaa lojaalilta ja tosi "koulutuskelpoiselta". Saden kanssa voisi olla hyvä harrastaa jotain tottelevaisuutta tai muuta, ei kuitenkaan varmaan agilityä, koska vauhtia ei ihan hirveesti tässä löntystelijässä oo.
Luulisin et olis hyvä, mut ei välttämätön, et Sade pääsis kotiin jossa olis toinenkin koira/ muita koiria. Sade tuntuu tarvitsevan aika paljon ajanvietettä ja hän välillä turhautuu jos ei kokoajan oo jotain tekemistä. Eli joku jonka kanssa riehua energiaa pois olisi kaikin puolin hyvä asia. Edelleen kyllä leikkii itsekseenkin ja viihdyttää hyvin itse itseään, mutta huomaa välillä et hän kaipaisi koiraseuraa. Ja luulen et se olis ihmisarkuudellekkin hyvä asia. Lenkilläkin jos tulee koirallisia ihmisiä vastaan niin Sade menee kyllä silitettäväksi ja tutustumaan, ja koirattomia ihmisiä taas karttaa ja aristelee. Ja Sade on kaikkien koirien kaveri ja leikkisi kaikkien kanssa, joten en usko että ainakaan Saden puolelta tulisi ongelmia minkään koiran kanssa.
Ei oo enään pissaillut sisälle ollenkaan, paitsi yhden kerran kun mulla meni töissä pitempään kun piti ja neiti oli melkein kahdeksan tuntia yksin, niin silloin oli pisut tullut. Et ihan normi työpäivää ei hän ainakaan vielä yksin "pärjää".
Siinä taas suurimmat kuulumiset. Toivon todella että Sadelle löytyy aktiivinen hyvä koti, koska neidistä saa tosiaan mitä mainioimman koiran! :)
(Teksti on lähes suoraan mailista, jos lauserakenteet jne. kuulostaa hassuilta...)
Neiti koettelee välillä rajojaan ja tarvii kunnon koulutuksen ettei ala hyppimään silmille, mutten kyllä usko että sen kanssa mitään ongelmia tulee kunhan Sadea kouluttaa, eikä tosiaan anna sen alkaa pomottamaan. Vartiointiviettiä ei edelleenkään ole havaittavissa. Pihassa ei reagoi kadulla kulkeviin ihmisiin tai naapureihin mitenkään eikä vartioi omaa reviiriään.
Juoksulenkille Sadesta ei kyllä ainakaan vielä ole, mutta toki hän on vasta pentu ja hänet voi opettaa kyllä vielä mihin vaan. Käytiin yksi päivä reilun 7km lenkillä ja loppumatka meni kyllä kävelyksi kun Sadea olisi saanut raahata perässä.
Kyllä mä uskoisin Saden pärjäävän ihan hyvin rivitalossakin, kunhan vaan hänellä olisi aidattu piha jossa saa olla niin paljon kun haluaa, eikä omistajat välitä jos ja kun nurmikko on entinen Saden käsittelyn jälkeen. En näe syytä miksi Saden tarvitsisi välttämättä päästä omakotitaloon. Toki omakotitalo on yleensä paras vaihtoehto kaikille koirille, mutta tosiaan kunhan neiti saa olla pihalla vapaana/aidatulla alueella niin hän on tyytyväinen.
Silmätulehdus on kunnossa. Silmät kyllä rähmii vielä jonkun verran mutta voipi olla että ne eivät koskaan lakkaa rähmimästä. Edellinen koiramme sai pentuna haavan silmäänsä ja hänellä ainakin se silmä rähmi sen jälkeen aina paljon. Mutta siis punotus on poissa ja rähmäkään ei oo enää keltavihreetä :D
Sade on tosiaan kyllä "yhden ihmisen koira". Se on ottanut mut emännäkseen ja hänelle on aivan sama mitä muut ihmiset sanoo - jos häntä ei huvita niin hän ei korvaansa lotkauta. Mua tottelee melko hyvin, mutta tosiaan pientä kapinointia/uhmakkuutta on havaittavissa. Uskon kyllä että kunnon koulutuksella Sadesta saa erittäin tottelevaisen koiran. Se puoli ainakin tuntuu olevan sakemannia että Sade vaikuttaa lojaalilta ja tosi "koulutuskelpoiselta". Saden kanssa voisi olla hyvä harrastaa jotain tottelevaisuutta tai muuta, ei kuitenkaan varmaan agilityä, koska vauhtia ei ihan hirveesti tässä löntystelijässä oo.
Luulisin et olis hyvä, mut ei välttämätön, et Sade pääsis kotiin jossa olis toinenkin koira/ muita koiria. Sade tuntuu tarvitsevan aika paljon ajanvietettä ja hän välillä turhautuu jos ei kokoajan oo jotain tekemistä. Eli joku jonka kanssa riehua energiaa pois olisi kaikin puolin hyvä asia. Edelleen kyllä leikkii itsekseenkin ja viihdyttää hyvin itse itseään, mutta huomaa välillä et hän kaipaisi koiraseuraa. Ja luulen et se olis ihmisarkuudellekkin hyvä asia. Lenkilläkin jos tulee koirallisia ihmisiä vastaan niin Sade menee kyllä silitettäväksi ja tutustumaan, ja koirattomia ihmisiä taas karttaa ja aristelee. Ja Sade on kaikkien koirien kaveri ja leikkisi kaikkien kanssa, joten en usko että ainakaan Saden puolelta tulisi ongelmia minkään koiran kanssa.
Ei oo enään pissaillut sisälle ollenkaan, paitsi yhden kerran kun mulla meni töissä pitempään kun piti ja neiti oli melkein kahdeksan tuntia yksin, niin silloin oli pisut tullut. Et ihan normi työpäivää ei hän ainakaan vielä yksin "pärjää".
Siinä taas suurimmat kuulumiset. Toivon todella että Sadelle löytyy aktiivinen hyvä koti, koska neidistä saa tosiaan mitä mainioimman koiran! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)