Vulfista on viimeisen tekstin jälkeen muovautunut oikein hyväkäytöksinen ja erittäin ihana nuori mies! Ja kaiken takana on vesisuihkupullo. Ilmeisesti Vulf oli tottunut kovempiin otteisiin ja meidän huomiotta jättämis- taktiikkamme ei purrut häneen ollenkaan. Suihkupullon avulla Vulf on oppinut ymmärtämään mitä saa tehdä ja mitä ei - ja myös käyttäytyy siten. Aikasemmin haukkui naapureille ja ohikulkijoille pihalla, nykyään on pihalla hiljaa ja jos näkee jotain oikein mielenkiintoista ja tekisi mieli haukkua, juoksee sisälle saamaan makupalan. Siis käyttäytyy erittäin mallikkaasti! Kotona on myös rauhoittunut totaalisesti eikä hypi enää juuri ollenkaan ketään päin!
Lenkillä tilanne sen sijaa ei ole kauheasti muuttunut. Hieman tosin. Minun kanssa lenkillä hän ei vedä ollenkaan ensimmäisten muutaman sadan metrin jälkeen - muiden kanssa kuulemma kyllä (mutta luulen vian olevan hihnan toisessa päässä :P ). Muutenkin on rauhoittunut lenkillä ihan hirveästi. Ei ole enää säntäilemässä joka suuntaan ja jokaisen liikkuvan elukan perään, vaan kävelee/juoksee tosi nätisti vieressä. Jopa niin nätisti että ollaan uskallettu käydä lenkillä rullaluistimillakin. Juosta tämä herra nimittäin jaksaa - ja siitä tykkää!
Koirien kanssa ei edelleenkään tulosta, mutta ohitukset sujuu useimmiten hiljaa. Tuntuu vaan että Vulfille tarvii sanoa tosi painokkaasti että hiljaa ja pitää tosi lähellä, niin yleensä ohi päästään haukkumatta.
Ihana katsella kuinka riehakkaasta ja stressaantuneen oloisesta koirasta on tullut
oikein ihana, rakastava ja uskollinen seurakoira - ihmisille :) Ja tämä meidän "ansiosta". Palkitsevaa.
Yksikin päivä kun makoiltiin takapihalla auringossa lueskelemassa (Vulf itse kaivamassaan kuopassaan pihan nurkassa) herra käveli raukeana mun luo ja laski pään mun mahalle vetäen korvat vähän taa ja tuijotti mua silmiin ja räpsytteli ja heilutti verkkaisesti häntäänsä. Ja kaikesta huokui suuri "mä rakastan sua" ja "voi että elämä on ihanaa".
Ihanaa! :)
Vaikeaa tulee taas luopumisesta! Täytyy vain löytyä oikea koti, jossa arvostetaan herran aivan ihanaa suurta luonnetta, suuren suurta fiksuutta ja rauhallisuutta ja hyväksytään se ainoa huono puoli ettei Vulfista välttämättä koskaan tule (ainakaan kaikkien) koirien kaveria.
Oltiin möksälläkin melkein viikko tuossa ja Vulf nautti kun sai vaan juosta (pitkässä juoksunarussa) päivät pitkät ja nauttia auringosta ja metsästää myyriä, joita saikin vähän väliä käydä viemässä pihan perälle kuoppaan. Ja lenkilläkin napsas yhden jostain puskasta. Että siinä on kyllä tosi hyvä - yäk.
Vulf kyllä osoitti rauhallisuutensa ja tyytyväisyytensä esimerkiksi kun sai sotkettua juoksunarun puun ympärille niin ettei itse päässyt irti, hän saattoi odottaa puolikin tuntia ja vaan makoilla paikoillaan ja katsella mitä muut touhuaa ennen kuin inahti ja kertoi tarvitsevansa apua. Eikä välitä tippaakaan mistään äänistä tai oudoista asioista. Rakennettiin nimittäin terssia ja oli kyllä välillä sellanen sirkkelin, moottorisahan ja vasaran pauke ja möykkä että - ja tämä ei kertaakaan ollut mitenkään sen oloinen että se olis mitenkään häntä hetkauttanut. Herra on mielettömän helppo koira, varsinkin mökillä missä ei muita koiria tule lähellekkään.
Eiköhän siinä taas ollut tärkeimmät. Toivon vaan että Vulfille löytyy todella hyvä koti!
